Luomutuotannossa hyödynnetään yleisesti ihan samoja kasvilajikkeita kuin tavanomaisessa tuotannossa, sillä luomutuotannon tarpeisiin on hyvin vähän omaa luomulajikejalostusta.
Kasvinjalostus pyrkii luomaan risteytysten ja valinnan avulla satoisia ja viljelyvarmoja viljalajikkeita. On kasvinjalostajan edun mukaista, että lajike menestyy keskimääräistä paremmin mahdollisimman monenlaisissa ympäristöissä, ja lainsäädäntö edellyttää lajikkeen olevan ominaisuuksiltaan yhtenevä, pysyvä ja tunnistettavissa oleva. Tällöin perimältäänkin lähes yhtenäiseksi jalostettu lajike pysyy todennäköisesti vuodesta toiseen samanlaisena riippumatta siitä, kuinka hyvin se onnistuu tuottamaan jyviä tietyn maatilan olosuhteissa. Luomutuotannossa maatilan olosuhteilla voi kuitenkin olla merkittävä rooli sadonmuodostuksessa.
Vuoden 2022 alussa voimaan astunut uusi luomulainsäädäntö mahdollistaa monimuotoaineistojen hyödyntämisen. Monimuotoaineistot voivat olla ketterämpiä sopeutumaan paikallisiin olosuhteisiin. Esimerkiksi monimuotovilja syntyy, kun erilaisten risteytysten jälkeläisiä sekoitetaan keskenään suunnitellusti ja, kun siementä aletaan lisätä ympäristöolosuhteet voivat ohjata aineiston ominaisuuksien kehitystä sukupolvesta toiseen.
Monimuotoviljojen käytöstä on niukasti kokemuksia, mutta alustavat tutkimukset Euroopassa lupaavat niille lajikkeita parempaa viljelyvarmuutta. Monimuotoaineistojen jalostukseen, valintaan, siemenen lisäykseen ja käyttöön viljelyssä liittyy kuitenkin paljon avoimia kysymyksiä. Yksi tärkeä kysymys on, millainen toiminta edistää aineiston sopeutumista ja millainen taantumista.
Monimuotoaineistojen yleistymisen haasteena on myös, etteivät ne tuota jalostajalleen rojalteja, jolloin niiden kehitystyö on jäänyt asiasta kiinnostuneiden viljelijöiden vastuulle. Toisaalta myös vanhat maatiaislajikkeet ovat herättäneet kiinnostusta luomuviljelijöiden ja mm. artesaanileipurien keskuudessa.
Tässä Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa hankkeessa tehdään yhteistyötä espoolaisen luomujalostukseen perehtyneen luomuviljelijän Magnus Seleniuksen kanssa. Hän on tehnyt valintaa maatiaislajikkeista ja kehitellyt monimuotovehniä. Näitä monimuotovehniä esitellään ja saatetaan asiasta kiinnostuneiden viljelijöiden pelloille lisäykseen, jossa viljelijät Luken ohjeistuksen ja kaluston avulla edesauttavat niiden paikallista sopeutumista. Hankkeen aikana monimuotovehnien siemenmäärät kasvatetaan tilojen omalla kalustolla hallittaviin määriin ja tuotetaan ensimmäisiä tuloksia monimuotovehnien laadusta.
Pitkällä aikavälillä työssä tavoitellaan toimintamallia, jossa luomuviljelijät yhdessä jalostajan kanssa saattavat monimuotoaineistoja laajemmin viljelyyn. Tavoitteena on pyrkiä myös ymmärtämään syitä, jotka johtavat lisäysaineiston sopeutumiseen tai taantumiseen.
Viljalajikkeiden sopeutuminen paikallisiin olosuhteisiin (VILJASOPPA) -hanke on saanut rahoituksen Luonnonmukaisen tuotannon edistämissäätiöltä. Työn toteuttamiseen vuosina 2022-2024 osallistuvat luomuviljelijä Magnus Selenius, Luke, HAMK, luomu- ja lisäysviljelijäverkosto ja Luken kasvintuotannon kenttäkokeiden sopimuskumppanit Mikkelissä ja Seinäjoella.
Lisätietoja hankkeesta: tutkija Juho Hautsalo, Luonnonvarakeskus
