Ostorehut ja lannoitteet sekä suuret investoinnit kasvattavat maitotilojen tuotantoa EU:ssa, mutta voivat heikentää kannattavuutta ja lisätä ympäristöhaittoja.
Luomumaitotilat tuottavat rehunsa lähinnä nurmien ja biologisen typensidonnan avulla. Samalla hiiltä sitoutuu maahan. Siksi luomumaidon hiilijalanjälki on usein pienempi kuin tavanomaisesti tuotetun maidon.
Euroopan Komission rahoittama viisivuotinen tutkimus etsi keinoja parantaa eurooppalaisten maitotilojen kannattavuutta ja ympäristöystävällisyyttä.
Kestävä maidontuotanto luomutiloilla ja vähän ostopanoksia käyttävillä tiloilla (Sustainable Organic and Low-Input Dairying, SOLID) oli monitieteinen tutkimus. Mukana oli myös viljelijöitä ja maidontuotannon sidosryhmiä.
Vuosina 2011–2016 hankkeeseen osallistui 25 tutkimuslaitosta ja muuta organisaatiota kymmenestä Euroopan maasta. Suomesta mukana olivat Luonnonvarakeskus (LUKE) sekä Juvan Luomu oy.
Tuloksia:
- Paljon maitoa voi tuottaa paljon tappiota tavanomaisilla tiloilla.
- Ostopanosten ja investointien lisääminen ei takaa kannattavuutta.
- Itse viljelty valkuaisrehu lisää tuottavuutta.
- Tilatutkimukset yhdessä viljelijöiden kanssa auttavat löytämään ratkaisuja ongelmiin.
- Räätälöidyt neuvot parantavat maitotilojen kannattavuutta.
- Luomumaitolitran hiilijalanjälki on usein pienempi kuin tavanomaisen maidon.
- Luomunurmi sitoo hiiltä maahan.
- Luomunurmet lisäävät ympäristön monimuotoisuutta.
Paljon maitoa voi tuottaa paljon tappiota
Maitokiintiöitä ei enää ole. Siksi eurooppalaiset maitotilat ovat entistä alttiimpia hintojen heilahteluille. Kun maidon hinta laskee, suuri osa maitotiloista tuottaa tappiota. Viljelijä ei saa katetta omalle työlleen eikä investoinneilleen.
Ostopanosten lisääminen ei takaa kannattavuutta
Erot EU-maiden kesken ovat suuria. Monissa maissa luomutilat sekä vähän ostopanoksia käyttävät, omavaraisimmat tilat sietävät paremmin markkinariskejä kuin runsaimmin maitoa tuottavat tavanomaiset tilat.
Tutkituista tiloista Suomessa ja Espanjassa tuottivat vähiten tappiota ne tilat, jotka käyttivät vähän ostopanoksia. Britanniassa taas luomutilat tuottivat myös voittoa.
Kehittävää tutkimusta, räätälöidyt neuvot
SOLID-tutkimuksessa tarkasteltiin luonnonmukaisesti viljeltyjä sekä vähän ostopanoksia käyttäviä maatiloja Euroopassa. Maitotilallisia ja maidontuotannon sidosryhmiä osallistui monitieteisiin, tilojen toimintaa kehittäviin hankkeisiin.
Luomumaitotilat sekä vähän ostopanoksia käyttävät maitotilat toimivat eri tavoin eri maissa. Tarvitaankin paikallisesti räätälöityjä neuvoja sekä säätelyä, joka ottaa alueelliset erot huomioon. Joustavuus ja omavaraisuus suojelevat sekä tilojen taloutta että ympäristöä.
Luomunurmi sitoo hiiltä
Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi maidontuotannon hiilijalanjälkeä täytyy pienentää.
Typpilannoitteet ja ostorehut lisäävät voimaperäisesti viljellyn maitotilan ilmastorasitusta verrattuna luomutiloihin sekä laajaperäisimpiin tiloihin.
Tavanomaisella tilalla yksivuotisten kasvien viljely vähensi monimuotoisuutta 70 % talousmetsään verrattuna ja lisäsi hiilipäästöjä. Luomunurmilla taas ympäristön monimuotoisuus oli 30 % suurempaa kuin talousmetsässä. Nurmiviljely myös kasvatti maan hiilimäärää. Apilanurmet tuottavat valkuaisrehua luomutiloilla ja sitovat samalla hiiltä maaperään.
Itse viljelty valkuaisrehu lisää tuottavuutta
Tilatutkimuksissa etsittiin vastauksia käytännön ongelmiin, kuten omavaraisen valkuaisrehun riittävyyteen. Maidontuottajan päätöksenteon avuksi hankkeen internetsivuilla on tutkimusten ja kokeilujen tuloksia.
Sivuilla on myös ruokinnan, talouden sekä karjanjalostuksen kehittämistä ja tuotannon suunnittelua helpottava laskuri.
Lähde: Nigel Scollan, Susanne Padel, Niels Halberg, John Hermansen, Pip Nicholas, Marketta Rinne, Raffaele Zanoli, Werner Zollitsch ja Ludwig Lauwers: Organic and Low-Input Dairy Farming: Avenues to Enhance Sustainability and Competitiveness in the EU. (Luonnonmukainen ja vähän ostopanoksia käyttävä maidontuotanto: Mahdollisuuksia kestävyyden ja kilpailukyvyn lisäämiseen EU:ssa) 2017 Agricultural Economics Society and European Association of Agricultural Economists (EAAE). DOI: 10.1111/1746-692X,12162.
Linkki artikkeliin: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/1746-692X.12162/pdf
Teksti: 15.11.2017 Rea Peltola