Hedelmätarhoissa on usein niukasti kasvilajeja pitämässä yllä hyötyniveljalkaisten kantoja. Kukkivien viherkaistojen lisääminen hedelmätarhoihin voisi parantaa siten eliöyhteisöjen toiminnallista monimuotoisuutta, kuten lisätä biologisen torjunnan mahdollisuuksia. Tässä tutkimuksessa kehitettiin malli pysyvien luonnonkukkakaistojen perustamiselle ja hoidolle hedelmätarhoissa kuudessa Euroopan maassa.
Kukkivista viherkaistoista monenlaisia ympäristöhyötyjä
Monipuoliset kasviyhteisöt tarjoavat maatalousekosysteemeille monia ekosysteemipalveluita. Kukkivat viherkaistat parantavat maan kasvukuntoa, hedelmäpuiden ravitsemusta, vähentävät rikkakasvipainetta, tarjoavat suojaa ja siitepölyravintoa pölyttäjille sekä hyönteisravintoa saalistaville hyötyniveljalkaisille. Pölyttäjät ja hyötyniveljalkaiset taas varmistavat hedelmäpuiden pölytyksen ja pitävät kurissa kasvintuhoojien populaatioita. Lisäksi kukkakaistat lisäävät maatalousmaiseman esteettistä arvoa.
Kukkivien viherkaistojen toteuttaminen paikallisia kasvilajeja hyödyntämällä auttaa hedelmätarhureita, sillä paikallinen lajisto sopeutuu paikallisiin ilmasto-oloihin ja kilpailee elintilasta kaupallisia viljelylajikkeita paremmin, jolloin uusintakylvöjä tarvitaan vähemmän. Samalla edistetään paikallisen elonkirjon monimuotoisuutta.
Koejärjestelyt
Tutkimus toteutettiin 19 koealalla kahdeksassa luomutuotannossa olevassa omenatarhassa Belgiassa, Tanskassa, Italiassa, Puolassa, Ruotsissa ja Sveitsissä. Omenatarhojen ympärillä tuli olla spontaania luonnon kasvillisuutta. Puurivien väleihin perustettavien viherkaistojen tuli olla niin leveitä, että koneelliset korjuu- ja hoitotoimet olivat mahdollisia. Kullakin koealalla puolet kaistoista kylvettiin monilajisilla kukkakasviseoksilla ja puolet peitettiin katteilla. Omenapuut olivat tuottavassa kasvuvaiheessa ja niitä hoidettiin alueille tyypillisin menetelmin. Koealojen maaperän laatu analysoitiin, sääoloja ja satoparametreja seurattiin kahden vuoden ajan. Monivuotisten viherkaistojen siemenseokset laadittiin paikallisista ruohokasvilajeista siten, että ne pitäisivät yllä pitkäkestoista kukintaa ja yhteisörakenteen monipuolisuutta koko kasvukauden ajan. Kaistojen kateosuudet niitettiin ja peitettiin niittojätteellä vähintään kolmesti kasvukauden aikana. Puurivistöiltä kitkettiin rikkakasvillisuus mekaanisesti 3-4 kertaa vuodessa.
Luonnonkukkakaistoilla monimuotoisemmat kasviyhteisöt
Toisena ja kolmantena kylvön jälkeisenä vuotena kasvilajiston monimuotoisuus ja peittävyys analysoitiin kylvetyiltä kaistoilta ja kontrollialoille spontaanisti levinneistä kasvustoista. Kaikkiaan 110 lajia havaittiin koealoilla, joista 108 kukkakaistoilla ja 77 katekaistoilla. Keskimäärin 73,7 % kylvetyistä lajeista oli asettunut kolmessa vuodessa ja kylvetyillä kukkakaistoilla lajisto oli keskimäärin 43 % monimuotoisempi kuin kontrollialoilla. Pääosa lajistosta oli monivuotisia kasvilajeja. Monimuuttuja-analyysi paljasti kasviyhteisöissä eroja käsittelyjen välillä. Intensiivinen katteen käyttö vähensi toiminnallista monimuotoisuutta edistävien kasvilajien lajirikkautta ja peittävyyttä tilastollisesti merkitsevästi. Paikallisesti sopeutuneiden luonnonkasvien käyttö kylvöseoksissa varmisti viherkaistojen pitkäaikaisen elinvoimaisuuden. Intensiiviesti niitetyillä ja katetuilla kontrollialoilla kasvillisuus oli pääosin heinälajeja.
Viherkaistojen elonkirjoa tukeva hoito
Eri hyötyniveljalkaisryhmät tarvitsevat eri kasvilajeja, joten viherkaistojen lajistollinen ja rakenteellinen monimuotoisuus pitää yllä myös suurempaa hyönteisten elonkirjoa. Monivuotiset, runsaasti kukkivia luonnonkasvilajeja sisältävät, alueellisesti sopeutuneet viherkaistat lisäävät hedelmätarhojen kasvillisuuden monimuotoisuutta Euroopan maissa, mutta kaistojen hoitoon tulee kiinnittää huomiota, jotta pidetään yllä lajiston rikkautta pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi kasvillisuuden niittotiheys ja -ajankohta voi vaikuttaa tiettyjen lajien itämiseen ja lajien väliseen kilpailuun. Lisää paikallisten viljelykäytäntöjen tutkimusta tarvitaan esimerkiksi niittoajankohtien sopeuttamiseksi niveljalkaispopulaatioiden kehitysvaiheisiin siten, että viherkaistat tarjoavat kukkivia kasveja näiden ravinnoksi läpi kasvukauden.
Alkuperäinen tutkimus: Pfiffner, L., Cahenzli, F., Steinemann, B., Jamar, L., Chor Bjorn, M., Porcel, M., Tasin, M., Telfser, J., Kelderer, M., Lisek, J. & Sigsgaard, L. 2019. Design, implementation and management of perennial flower strips to promote functional agrobiodiversity in organic apple orchards: A pan-European study. Agriculture, Ecosystems and Environment 278:61-71.
https://doi.org/10.1016/j.agee.2019.03.005
Teksti: Sari Autio