Siirtyminen tavanomaisesta viljelystä luomuviljelyyn ei edellytä ainoastaan uudenlaisten viljelykäytänteiden omaksumista, vaan sen on katsottu muokkaavan myös viljelijän ammatti-identiteettiä. Tutkimuksessamme tarkastelemme viljelijäidentiteettiin mahdollisesti liittyviä muutoksia ’hyvän viljelijän’ käsitteen kautta. Maaseutusosiologinen keskustelu hyvästä viljelijästä on saanut alkunsa tavanomaisen viljelyn kontekstissa ja korostaa produktivististen viljelysymbolien merkitystä identiteetin rakentumisessa. Siten viljelijän arvoa viljelijäyhteisössä on voitu arvioida ulkoisten tuotannollisten tekijöiden, kuten esimerkiksi tilan tuottavuuden tai peltojen rikkaruohottomuuden perusteella. Mutta mitä tapahtuu hyvän viljelijän symboleille viljelykäytänteiden muuttuessa tavanomaisesta viljelystä luomuviljelyyn? Tutkimuksessamme analysoimme sitä, miten viljelijät tuottavat hyvän viljelijän ihanteet ja symbolit kuvatessaan omaa prosessiaan ryhtyä luomuviljelijäksi.
Tutkimus perustuu 16 luomuviljelijän kanssa käytyihin keskusteluihin. Näissä keskusteluissa viljelijät, joista jokaisella oli aikaisempi kokemus tavanomaisesta viljelystä, kuvasivat omaa uraansa ennen ja jälkeen luomuviljelyyn siirtymisen, pohtivat luomupäätökseen liittyviä tekijöitä ja omia odotuksiaan luomuviljelystä. Haastatteluaineiston diskursiivisen analyysin perusteella luomuviljelijät tuottavat puheessaan neljä erilaista viljelijäkategoriaa, jotka eroavat toisistaan sen suhteen, miten hyvä viljelijä käsite niissä rakentuu. Nimesimme nämä kategoriat seuraavasti: ’käytännöllinen luomuviljelijä’, ’rationaalinen tavanomainen viljelijä’, ’idealistinen luomuviljelijä’ ja ’konservatiivinen tavanomainen viljelijä’.
Osoitamme tutkimuksessamme sen, miten luomuviljelijät rakentavat hyvän viljelijän identiteettiä tuomalla erojen sijasta esiin yhtäläisyyksiä ’käytännöllisen luomuviljelijän’ ja ’rationaalisen tavanomaisen viljelijän’ identiteettien ja hyvän viljelijän symbolien välille ja tuottamalla nämä kategoriat osaksi omaa entistä ja nykyistä ammatti-identiteettiään. Yhteistä näille kahdelle kategorialle on viljelijän halu ja kiinnostus tilan kehittämiseen huomioiden sekä taloudelliset että ympäristöön liittyvät tekijät. Samaan aikaan viljelijät tunnistavat myös ’idealistisen luomuviljelijän’ ja ’konservatiivisen tavanomaisen viljelijän’ kategoriat, joista molemmista sanoudutaan irti. Vaikka nämä kaksi kategoriaa nähtiin toisilleen vastakkaisina ääripäinä, yhteistä niille nähtiin kuitenkin olevan asenteellinen jäykkyys ja haluttomuus ymmärtää omasta toiminnasta eroavia viljelykäytänteitä.
Tämä yhtäläisyyksien ja erojen rakentaminen mahdollistaa tavanomaisten, produktivististen ihanteiden ja luomuun liittyvän arvomaailman yhdistämisen hyvän viljelijän käsitteessä ja sitä kautta sen, ettei siirtymää tavanomaisesta luomuviljelyyn koeta identiteetin näkökulmasta liian vaikeana ja haasteellisena. Toisaalta samaan aikaan viljelijät myös reflektoivat kriittisesti produktivististen symbolien liian kapeakatseista soveltamista viljelijäidentiteetin rakentumisessa. Tuotannollisten symbolien ohella luomuviljelijät korostavat avointa ja käytännöllistä asennetta yhtenä hyvän viljelijän identiteetin peruspilarina.
Kirjoittajat Merja Lähdesmäki & Kari Mikko Vesala
Lisätietoja artikkelissa: Lähdesmäki, M. & Vesala, K.M. (2022). How can organic farmers be good farmers? A study of categorisation in organic farmers’ talk. Sociologia Ruralis, 62(3), 413-436.