Vaihtoehtoiset ruokaverkostot voivat myös vahvistaa luomun asemaa
Vallitsevan ruokajärjestelmän ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys aiheuttaa huolta. Erilaiset vaihtoehtoiset ruokaverkostot, kuten ruokapiirit, kumppanuusmaatalous, tuottajatorit ja erikoisruokakauppa on nähty yhtenä vastauksena tähän. Toisaalta niiden kestävyyttä ja vaikutusmahdollisuuksia on kyseenalaistettu, ja on myös esitetty etteivät ne ole puhtaasti vaihtoehtoisia vaan niissä on myös tavanomaisen ruokajärjestelmän piirteitä.
Helsingin yliopiston taloustieteen laitokselta hiljattain valmistunut Sini Forssellin väitöskirjatutkimus tutkii vaihtoehtoisten ruokaverkostojen roolia kestävämmässä ruokajärjestelmässä näiden kritiikkien valossa. Tutkimus perustuu tieteelliseen kirjallisuuteen sekä vuosina 2012-15 kerättyyn laadulliseen tapaustutkimusaineistoon (mm. internet-sivut, sosiaalisen median sisällöt ja haastattelut) itsenäisistä lähi- tai luomuruokaan erikoistuneista ruokakaupoista Suomessa ja Iso-Britanniassa.
Vaihtoehtoiset ruokaverkostot ovat monimuotoisia ja jatkuvassa vuoropuhelussa tavanomaisen ruokajärjestelmän kanssa
Kirjallisyysanalyysi osoittaa, että vaihtoehtoisilla ruokaverkostoilla voi olla monia myönteisiä kestävyysvaikutuksia. Ne ovat kuitenkin hyvin monimuotoisia ja niitä tuleekin tarkastella kriittisesti ja tapauskohtaisesti. Esimerkiksi lähi- tai pien-etuliite ei vielä itsessään kerro tuotannon ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Huomattavaa on myös, ettei ketjun lyhyys tai edes tuottajan ja kuluttajan suora kohtaaminen välttämättä ole tae esimerkiksi tuotantotapoihin liittyvän tiedon laadusta.
Usein vaihtoehtoiset ruokaverkostot eivät ole puhtaasti vaihtoehtoisia. Niissä saatetaan esimerkiksi hyödyntää samoja hankinta- ja jakelukanavia tai myydä samanlaisia tuotteita kuin tavanomaisissa ruokaverkostoissa. Tämä on joskus herättänyt epäilyjä vaihtoehtoisten toimijoiden ideologisesta puhtaudesta. On kuitenkin syytä muistaa, että vaihtoehtoiset ruokaverkostot toimivat tavanomaisten ruokaverkostojen hallitsemassa kontekstissa. Vallitsevat normit ja odotukset esimerkiksi ruoan edullisuudesta ja ympärivuotisesta runsaudesta vaikuttavat vaihtoehtoisiin ruokaketjuihin ja siihen, kuinka vaihtoehtoisesti tai kestävästi nämä voivat toimia.
Tutkimuksessa tarkastellaan vaihtoehtoisten ruokakauppiaiden luovimista omien ihanteidensa ja tavoitteidensa sekä kohtaamiensa odotusten välillä. Kauppiaat käyvät jatkuvaa neuvottelua siitä, mikä on hyväksyttävää toimintaa ruoan kulutuksessa, tuotannossa ja jakelussa. Erityisesti oikeuttamista tuntuvat vaativan hintataso ja valikoiman rajallisuus.
Toisaalta ruokakauppiaiden julkisesti tekemä oman toiminnan oikeuttaminen ja vallitsevien tapojen, normien ja uskomusten kyseenalaistaminen voidaan nähdä vaikuttamistyönä. Tutkitut ruokakauppiaat toivat viestinnässään vahvasti esille ruokaketjun läpinäkyvyyden, ruoan ja sen tuottajien arvostamisen, ’oikeasta’ ruoasta nauttimisen sekä tiedostavan kuluttajuuden ihanteita. Jotkut kauppiaat puhuvat aktiivisesti nimenomaan luomun puolesta, esimerkiksi tutkimustietoon vetoamalla tai esteettisen, terveyttä ja ekologista harmoniaa viestivän kuvamateriaalin kautta. Vaihtoehtoisissa ruokaverkostoissa kehittyvät ihanteet ja normit voivat levitä ja vaikuttaa ruokajärjestelmään kun muut ruokajärjestelmän toimijat reagoivat niihin. Tästä esimerkkinä on luomun tuleminen myös tavallisten ruokakauppojen valikoimiin.
Luottamus ja selkeys luomun etuja
Luomutuotannolla on keskeinen asema vaihtoehtoisissa ruokaverkostoissa, mutta niissä korostetaan myös paikallisuutta, pientuotantoa ja lyhyempiä jakeluketjuja. Joskus nämä näkökohdat voivat ajaa luomun ohi, esimerkiksi jos lähituotettua luomutuotetta ei ole saatavilla. Toisaalta luomusertifikaattia saatetaan käyttää läpinäkyvyyden takeena silloin kun ruokaa tuodaan ulkomailta.
Vaihtoehtoisissa ruokaverkostoissa liikkuvan ruoan kriteerien moninaisuus voi hämmentää.
Tutkimuksessa nousi esille myös uhka epämääräisistä kestävyyden mielikuvista niin vaihtoehtoisissa kuin tavanomaisissa ruokaverkostoissa. Luomun vahvuus voi piillä juuri sen selkeydessä ja sääntelyssä, ja tätä on luomualan toimijoiden hyvä tuoda esille.
Kaiken kaikkiaan vaihtoehtoisten ruokaverkostojen suhde luomuun on välillä monimutkainen, mutta niiden ajamat kestävämmän tuotannon ja kulutuksen normit voivat luoda suotuisaa maaperää myös luomulle.
Teksti: Sini Forssell
Lähde: Sini Forssell, Perspectives on the sustainability promise of alternative food networks (Näkökulmia vaihtoehtoisten ruokaverkostojen kestävyyteen)
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/215614