Fossiilisten polttoaineiden ja mineraalilannoitteiden käytöstä johtuvat ympäristöongelmat ovat luoneet tarpeen uudenlaisille ruokajärjestelmille, jotka tuottavat riittävästi ruokaa kasvavalle väestölle ja samalla vähentävät tuotannon ympäristövaikutuksia. Kestävyyden näkökulmasta fossiilisten polttoaineiden käytöstä tulisi päästä eroon ja siirtyä ruoantuotannossa uusiutuvaan energiaan niin, että energian tuottaminen ei kilpaile resursseista ruoantuotannon kanssa.
Kari Koppelmäen tuoreessa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa ja Wageningen yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassa luodaan malli paikallisiin resursseihin nojautuvalle kiertotalouden mukaiselle ruoantuotannolle. Keskeistä tässä agroekologisen symbioosin (AES) mallissa on biomassan ja energian tuotannon sekä ravinteiden kierrätyksen integrointi maantieteellisessä mittakaavassa, joka mahdollistaa ravinteiden kierrätyksen ja energiantuotannon biomassoista, jotka eivät kilpaile ruoantuotannon kanssa.
– Agroekologinen symbioosi edustaa paikkaperusteista ruoantuotantoverkostoa, joka tarjoaa vaihtoehdon nykyiselle keskittyneelle ja globalisoituneelle ruokajärjestelmälle. Useista paikallisista AES-järjestelmistä koostuva agroekologisten symbioosien verkosto (NAES) muodostaa ilmastokestävän, fossiilitaloudesta irrotetun ja ravinteet kierrättävän ruokajärjestelmän, sanoo Kari Koppelmäki.
Kiertotalouden mukaisen ruokajärjestelmän elementit
Väitöskirjan tulosten perusteella kiertotalouden mukainen ruokajärjestelmä koostuu paitsi 1) biomassan, ravinteiden ja energian integraatiosta, niin myös 2) monivuotisten viljelykasvien käytöstä biomassan tuottamiseen ja biologiseen typensidontaan, sekä 3) ruokajärjestelmän toimijoiden ja toimintojen alueellisesta ja tuotantoketjut ylittävästä integroinnista.
Kiertotalouden hahmottamiseksi väitöskirjassa ehdotetaan sisäkkäisten kiertojen (nested circularity) konseptia, joka auttaa ymmärtämään biomassan, ravinteiden ja energian välisiä yhteyksiä useassa eri alueellisessa mittakaavassa.
– Ravinnekiertojen sulkemisen suhteen tarkoituksenmukainen mittakaava riippuu siitä, mitä tarkastellaan. Esimerkiksi kotieläintuotannon ravinnekiertojen optimointi tulisi tapahtua mahdollisimman pienessä mittakaavassa, sillä lannan kuljetus ei ole taloudellisesti kannattavaa. Sen sijaan ruoan kulutuksesta syntyvien ravinnekiertojen sulkeminen ei voi olla yhtä paikallista, koska suuri osa ihmisistä asuu kaupungeissa, selventää Kari Koppelmäki.
Ruoantuotannon paikallistaminen on ravinteiden tehokkaan kierrätyksen näkökulmasta tärkeää. Tämä tarkoittaa nojautumista paikallisiin resursseihin sen sijaan, että tuotantopanoksia, kuten rehua, kuljetetaan eri alueiden välillä. Ruokaa sen sijaan voidaan kuljettaa globaalistikin, koska suuri osa ihmisistä asuu alueilla, joilla oma ruoantuotanto ei ole mahdollista ja suurin osa ruoan ympäristövaikutuksista syntyy alkutuotannossa.
Tämän lisäksi väitöskirjassa esitetään kuusi askelta nykyisen ruokajärjestelmän muuttamiseksi kohti kiertotalouden mukaista ruokajärjestelmää. Nämä sisältävät biologisen typensidonnan hyödyntämisen typpilannoitteiden sijaan, kotieläintuotannon paikallistamisen perustumaan alueelliseen rehuomavaraisuuteen, ruoan- ja energiantuotannon yhdistämisen, ruoanjalostuksen hajauttamisen lisäämään kysyntää paikalliselle tuotannolle, maatalouspolitiikan kohdentamisen alueelliseksi sekä paikallisen ruoantuotannon yhdessä suunnittelun ruokajärjestelmän toimijoiden kesken.
Lisätietoja
Kari Koppelmäki, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti kari.koppelmaki@helsinki.fi, p. 029 412 1385
Kari Koppelmäki väittelee tiistaina 30.8.2022 klo 14.30 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Nested Circularity – Localized Food in a Globalized World”. Väitöstilaisuus järjestetään Wageningenissa, Hollannissa. Väitös on englanniksi.
Väitöskirja: Nested Circularity – Localized Food in a Globalized World
Tilaisuus on etätapahtuma (Linkki).