Viljojen monimuotoisuuden edistäminen vaihtoehtoisten ja kestävien ruokajärjestelmien avulla

Luonnonmukaiseen viljelyyn ja tuotantopanosten minimaaliseen käyttöön perustuvat paikalliset ja hajautetut ruokajärjestelmät ovat maailmanlaajuisesti nousemassa esiin vastauksena pitkään jatkuneen kestämättömien maanviljelymuotojen myötävaikuttamaan ekologisen kestävyyden ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Laajassa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin monista eri toimijoista koostuvan työryhmän avulla, kuinka vaihtoehtoiset ja kestävät ruokajärjestelmät voisivat edistää viljantuotannon monimuotoistamista. Tutkimus julkaistiin Agriculture-julkaisussa osana laajempaa Euroopan komission rahoittamaa CERERE2020-hanketta (CEreal REnaissance in Rural Europe). Suomesta hankkeeseen osallistui Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti.

 Tutkimusmenetelmät

 Kirjallisuuskatsauksen aineisto valittiin monialaisen konsortion voimin. Konsortio koostui mm. tutkijoista, maanviljelijöistä ja maatalousneuvojista. Tämä ryhmä pystyi vaikuttamaan omilla ehdotuksillaan siihen, millä hakusanoilla vaihtoehtoisia ja kestäviä ruokajärjestelmiä kuvaavia artikkeleita lähdettiin etsimään. Hakusanojen valitsemisen jälkeen artikkeleita karsittiin niiden tieteellisen laadun ja aiheiden relevanssin mukaan. Viimeisessä vaiheessa artikkeleille suoritettiin sisällönanalyysi. Tämän menettelyn tuloksena alun 1618:sta artikkelista valikoitui 98 artikkelia vuosilta 2000-2016 kirjallisuuskatsausta varten.

Kahdeksan vallitsevaa aihetta

 Sisällönanalyysin avulla aineistosta etsittiin taulukossa 1 esitettyjä aihealueita ja niihin tiiviisti kytkeytyviä käsitteitä, jotka nousivat esiin vaihtoehtoisia ja kestäviä ruokajärjestelmiä käsittelevissä artikkeleissa.

Taulukko 1. Sisällönanalyysin kategoriat

Suurimman painoarvon sisällönanalyysissä sai vaihtoehtoisten ruokajärjestelmien aiheen ja käsitteiden tarkastelu. Kirjallisuuskatsauksessa kiinnitettiin huomiota siihen, kuinka laaja ja monisyinen aihe on kyseessä. Vaihtoehtoiset ja kestävät ruokajärjestelmät nähtiin selkeänä vaihtoehtona tavanomaisille suuren mittakaavan ruokajärjestelmille. Vaihtoehtoisten ja kestävien ruokajärjestelmien keskeisinä piirteinä pidettiin paikallisuutta, lyhyitä toimitusketjuja, maatilatoreja ja kumppanuusmaataloutta.

Luomutuotannon motivaattorit ja sudenkuopat

Kirjallisuuskatsauksessa läpikäydyissä luomuviljelyä käsittelevissä artikkeleissa aihepiirit vaihtelivat. Esille nousivat muun muassa tutkimukset, joissa selvitettiin luomuviljelijöiden sisäistä motivaatiota ja heidän näkemyksiään vaihtoehtoisten ruokajärjestelmien vaikutuksesta ympäristöön. Esimerkiksi tapauksessa, jossa useampi luomuviljelijä oli muodostanut osuuskunnan, heidän motivaationaan toimi tulojen monipuolistuminen, luonnonmukaisesti viljeltyjen tuotteiden myynti ja paikallisen yhteisön tukeminen. Luomuviljojen markkinoinnissa laadun esiin nostaminen huomattiin olevan tärkeä tekijä. Kritiikkiä luomutuotantoa kohtaan esitettiin ensisijaisesti luomutuotannon osittain hurjasti kasvaneesta volyymistä, minkä seurauksena osa kuluttajista ja maanviljelijöistä kokee luomutuotannon olevan lähempänä tehokasta tavanomaista viljelyä kuin vaihtoehtoinen viljelymuoto. Myös luomusertifiointia kritisoitiin poissulkevaksi, sillä kaikilla viljelijöillä ei ole varaa siirtyä sertifioituun luomutuotantoon.

 Johtopäätökset

 Vaihtoehtoisten ja kestävien ruokajärjestelmien mahdollisuudesta edistää viljantuotannon monimuotoisuutta päädyttiin kolmeen aihealueeseen, joilla oli positiivinen vaikutus. Tuottajien ja kuluttajien välinen vuorovaikutus, ruokaomavaraisuus ja kansalaisten osallistuminen maataloutta tukeviin liikkeisiin poliittisen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kautta todettiin mahdollistavan parhaat lähtökohdat aidosti monimuotoiselle viljelylle. Luomutuotannon koettiin olevan osana ratkaisua, kunhan se suuren volyymin sijaan keskittyy enemmän paikallisuuteen ja yhteisöllisyyteen.

Alkuperäinen artikkeli:

Sacchi, G. et al. ”A multi-actor literature review on alternative and sustainable food systems for the promotion of cereal biodiversity.” Agriculture 8.11 (2018): 173.

http://cerere2020.eu/wp-content/uploads/2018/11/agriculture-08-00173-v2.pdf

 

Teksti: Juha-Pekka Järvinen