Luomu 2.0 – Tutkittua tietoa ja käytännön malleja regeneratiivisen luomuviljelyn kehittämisen tueksi -hankkeen loppuwebinaarissa 1.12.2022 kuultiin tutkimustuloksia luomutuotannon kehittämisestä uudistavaan suuntaan.
Hanke syntyi tarpeesta selvittää, mitä regeneratiivisella eli uudistavalla viljelyllä tarkoitetaan ja mikä on luomutuotannon rooli suhteessa uudistavaan viljelyyn.
– Luomu on monilta osin uudistavan viljelyn mukaista, mutta luomutuotantoa voidaan edelleen kehittää kohti uudistavaa suuntaa, avasi Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen loppuseminaarin.
Uudistavan viljelyn tärkeitä tavoitteita ovat kasvipeitteisyyden lisääminen, maanmuokkauksen minimointi ja maatalousympäristön monimuotoisuuden lisääminen. Näihin aiheisiin pureuduttiin myös webinaariesityksissä.
Kerääjäkasveja suositaan erityisesti luomuviljelyssä
Erikoistutkija Hannu Känkänen Lukesta kertoi hankkeessa toteutetusta Ruokaviraston tietoihin sekä Etelä-Savon alueen neuvojien tietoihin perustuvasta kerääjäkasviselvityksestä sekä kirjallisuuskatsauksesta. Kerääjäkasvi sitoo viljelykasvilta jääneitä ja maasta vapautuvia ravinteita sadonkorjuun jälkeen.
Selvityksen mukaan kerääjäkasvien suosio alkoi vuonna 2015 kun ympäristötuen kerääjäkasvikorvausta nostettiin sataan euroon ja lisäksi korvausta alettiin maksaa koko Suomen alueella, eikä vain A- ja B-tukialueilla kuten aiemmin.
Vuonna 2015 kerääjäkasveja viljeltiin yhteensä noin 272 000 hehtaarin alalla, josta luomupeltoalaa oli noin 20 000 hehtaaria. Seuraavana vuonna 2016 tilakohtainen korvattava ala rajoitettiin 25 prosenttiin, minkä vuoksi kerääjäkasviala kutistui lähes puoleen. Sittemmin kerääjäkasvien osuus peltoalasta on lähtenyt kasvuun erityisesti luomuviljelyssä. Vuonna 2020 tavanomaisessa viljelyssä kerääjäkasveja käytettiin 6 % pinta-alasta ja vastaavasti luomussa osuus oli 10 %.
– Neljän prosenttiyksikön ero tavanomaisen ja luomuviljelyn välillä on huomattava, Känkänen kertoo.
Etelä-Savossa kerääjäkasvien käyttöä rajoittaa runsas nurmiviljely, mutta siitä huolimatta maakunnassa viljellään yhteensä 38 eri pääsatokasvien kanssa kerääjäkasveja. Koko Suomessa vastaava luku on 80, joten lisäysmahdollisuuksiakin on ja osa viljelijöistä kokeilee jo rohkeasti kerääjäkasveja.
Känkänen huomauttaa, että pelkkä pinta-ala ei kerro kasvustojen laadusta ja Suomen olosuhteissa vaihtelu kasvutoissa on suurta.
– Kasvustojen onnistumiseen vaikuttaa merkittävästi sääolosuhteet, kylvöaika sekä kylvötekniikka. Epäonnistumisen riski kasvaa, jos kylvö ajoittuu myöhään kesälle ja siemenet kylvetään pintaan ilman multaamista.
Vaatimattomaltakin näyttävä kerääjäkasvikasvusto lisää aktiivisten juurten määrää ja tuo monenlaisia hyötyjä viljelykiertoon. Kirjallisuuskatsauksen mukaan apiloiden typpilannoitusvaikutus pääsääntöisesti nostaa viljasatoja. Kerääjäkasvien vaikutuksesta typpeen on julkaistu tietokortti, jossa aiheesta kerrotaan tarkemmin.
Aluskasveja kannattaa kokeilla syysöljykasvien viljelyssä
Kerääjäkasvien käyttöä taustoittavan esityksen jälkeen aiheesta käytännön tasolla jatkoi väitöskirjatutkija Heli Lehtinen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.
Hankkeessa toteutettiin vuosina 2021-2022 käytännön mittakaavan peltokoe, jossa testattiin kolmea erilaista aluskasviseosta luomusyyrypsin viljelyssä. Koe toteutettiin Juvalla yhteistyössä luomutilan kanssa. Seoksiin valittiin talvehtivia, maltillisesti kasvavia lajeja sekä lajikkeita ja seosten laji- ja kylvömääriin haluttiin selkeä ero. Lisäksi perustettiin verrannekaista, jolle ei kylvetty aluskasvia.
– Kaistoilta havainnoitiin taimettumista, kasvustojen peittävyyttä, talvehtimista ja syysrypsin kukintaa, minkä lisäksi rypsistä otettiin satokomponenttinäytteitä ja aluskasveista biomassanäytteitä, Lehtinen kertoo.
Eri aluskasvikäsittelyillä ei ollut suurta eroa syysrypsin sadontuottoon. Kuitenkin kylvömäärältään tiheimmässä ja monilajisimmassa aluskasviseoksessa rypsiyksilön siemensadon määrää oli keskimäärin alhaisin verrattuna muihin käsittelyihin.
– Kokemusten perusteella aluskasveja kannattaa kokeilla myös syysöljykasvien viljelyssä. Yhden vuoden kokeilun tuloksista ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta kokeilun tuloksena voi sanoa, että aluskasvit pärjäsivät syysrypsin alla, lisäsivät kasvipeitteisyyttä sekä monimuotoisuutta. Ne eivät myöskään haitanneet rypsin puintia.
Kukkivia kasvustoja olisi hyvä olla viljelykasvien seassa
Hankkeen aikana viljely-ympäristön monimuotoisuuden lisäämistä on tutkittu myös avomaan vihannesviljelyssä. Tutkija Pirjo Kivijärvi Lukesta kertoi, kuinka kukkivilla kasvustoilla voidaan parantaa monimuotoisuutta sekä tarjota ravintoa ja suojaa tuholaisten luontaisille vihollisille
– Pellonpientareet eivät yksin riitä ylläpitämään luontaisten vihollisten kantaa riittävällä tasolla, vaan kukkivia kasvustoja olisi hyvä olla myös viljelykasvien seassa.
Useiden hankkeiden yhteistyönä kukkivia kasvustoja on testattu luomutiloilla sekä Mikkelin Karilan pelloilla. Avomaanvihannestuotannossa erityistä huomiota täytyy kiinnittää kukkivien kasvustojen lajivalintoihin, sillä osa kasveista kelpaa myös tuholaisten ravinnoksi.
Kasvustojen kukinnan ajoittuminen on myös tärkeää, jotta hyötyhyönteisille olisi mahdollisimman pitkään tarjolla ravintoa. Keväällä kylvettävillä kasveilla on vaikeaa saavuttaa ennen heinäkuuta alkavaa kukintaa, siksi seoksissa kannattaa käyttää kasveja, kuten härkäpapua ja virnoja, jotka tuottavat myös kukinnon ulkopuolista mettä.
Kukkivien kasvustojen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat aikainen ja pitkä kukinta-aika sekä nopea kasvuun lähtö, jotta kasvustot tukahduttavat yksivuotisia rikkakasveja.
Kokeiden mukaan erilaiset hyötyhyönteiset suosivat erilaisia kukkivia kasvustoja, mutta kasvustojen hyötyjä biologisen torjunnan kannalta ei ole pystytty todistamaan. Tutkimustyö tiedonvälitysaiheen parissa jatkuu.
Kestorikkakasvien hallinta on mahdollista myös kevennetyssä muokkauksessa
Luken tutkija Timo Lötjösen puheenvuoro keskittyi kestorikkakasvien torjuntaan vähäisemmällä maanmuokkauksella.
Uudistavan viljelyn tavoitteena on ylläpitää kasvipeitteisyyttä, jolloin maata muokataan mahdollisimman vähän, mieluiten keväällä ja korkeitaan 10 cm syvyydeltä pinnasta. Tavoitteena on säilyttää hiili sekä ravinteet maassa ja vähentää peltomaan eroosiota. Kevyillä maalajeilla muokkauksen keventäminen voi vaikuttaa kestorikkakasvien kuten juolavehnän, ohdakkeen ja peltovalvatin runsastumiseen.
Luken Ruukin toimipaikassa sekä lähialueilla sijaitsevilla tilakoepaikoilla on kokeiltu kevennetyn muokkauksen ja pikakesannoinnin vaikutuksia kestorikkakasveihin.
Kokeiden perusteella juolavehnän määrää on saatu vähennettyä viljelykierrolla, jossa ensimmäisellä vuodella tehdään pikakesannointi ja kylvetään viherlannoituskasvusto, joka loppukesästä jyrätään murskainpakkerilla ennen syysviljan ja aluskasvien kylvöä. Syysviljan jälkeen viljellään hernettä ja aluskasvia ja neljäntenä vuonna kauraa sekä aluskasvia. Haasteeksi on kuitenkin muodostunut ohdakkeen lisääntyminen.
– Monivuotinen nurmi viljelykierrossa tehoaa hyvin ohdakkeeseen sekä valvattiin, kertoo Lötjönen.
Ohdakkeen torjuntaan on myös kokeiltu ohdakeleikkuria, jolla juuria voidaan katkoa eri syvyyksistä. Leikkuria voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun lohkolle on kylvetty viherlannoituskasvusto.
Kestorikkakasvien hyvään hallintaan voitaisiin päästä kevennettyä muokkausta, viljelykiertoa sekä ja tarpeen vaatiessa kyntämällä esimerkiksi vain joka viides vuosi.
Tutkimuksen ja kokeilujen avulla tieto jalostuu menetelmäsuosituksiksi
– Tämä hanke tuotti arvokasta tietoa käytännön keinoista kehittää suomalaista luomutuotantoa uudistavampaan suuntaan. Työ on kuitenkin vasta alussa ja toivon mukaan tulevina vuosina tutkimuksien ja kokeilujen avulla kerätty tieto jalostuu menetelmäsuosituksiksi erilaisille luomutiloille, Sari Iivonen korosti webinaarin lopuksi.
Hanketta rahoittivat Etelä-Savon Ely-keskus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja Luonnonmukaisen tuotannon edistämissäätiö.
Lisätietoa Luomu2.0-hankkeesta
Teksti: Heli Lehtinen