Pelto-ohdake ja peltovalvatti ovat monivuotisia rikkakasveja. Niiden kasvurytmi poikkeaa toisistaan, mikä on otettava huomioon kasveja torjuttaessa. Luken julkaisemat tietokortit sisältävät ohjeita näiden kahden lajin hallintaan mekaanisin menetelmin.
Pelto-ohdake ja peltovalvatti ovat juolavehnän ohella viljapeltojen yleisimpiä kestorikkakasveja. Niiden runsastuminen perustuu pääosin juurista taimettuviin yksilöihin ja niistä pellolle ajan myötä laajeneviin laikkuihin. Kasvien siemenet voivat lentää tuulen kuljettamana useita satoja metrejä. Kaukolevintä on yleistä myös työkoneisiin jääneiden kasvien juurten palojen kulkeutuessa pellolta toiselle.
Kestorikkakasvien torjunta on haasteellista sekä luomuviljelyssä että tavanomaisessa viljelyssä. Onnistunut mekaaninen torjunta edellyttää lajien kasvurytmin tuntemista ja toimien ajoitusta kasvin heikoimpaan hetkeen. Torjuntamuokkausten ajoituksessa pitää olla tarkkana, ettei peltomaan rakenne turmellu märkää maata muokattaessa. Pelto-ohdake ja peltovalvatti kärsivät valon puutteesta, joten tiheä viljelykasvi hidastaa niiden kasvua. Nurmien toistuvat niitot torjuvat hyvin näitä lajeja.
Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden laatimat tietokortit sisältävät ohjeita kestorikkakasvien hallintaan mekaanisin menetelmin. Tietokorteissa on linkki animaatiovideoihin, jotka havainnollistavat pelto-ohdakkeen ja peltovalvatin kasvua ja hallintakeinoja. Videoissa on suomenkielinen tekstitys, joka valitaan videopalkin oikeasta laidasta ”cc”-painikkeesta.
Tietokorttien sisältö perustuu Luken käynnissä olevien ja jo päättyneiden tutkimushankkeiden tuloksiin. Kenttäkokeet ovat sijainneet Jokioisten savimailla ja Ruukin seudun kevyemmillä maalajeilla.
Teksti: Jukka Salonen ja Timo Lötjönen