Luomuinstituutilla on alkanut uusi neljän vuoden toimintakausi. Asiantunteva ja laajasti verkottunut luomuosaaja Sari Iivonen jatkaa Luomuinstituutin johtajana ja hänen työparinaan on tutkimuskoordinaattorina tämän vuoden alussa aloittanut Marjo Hokka. Myös Luomuinstituutin ohjausryhmä on uudistunut ja puheenjohtajan tehtävä siirtynyt minulta professori Pekka Uimarille.
Seuraavaa nelivuotiskautta luomututkimuksen osalta viitoittaa juuri julkaistu ”Tiedolla kasvuun – suomalaisen luomualan tutkimustarpeita vuosille 2025-2030” katsaus, jonka laadinnassa on laajasti osallistettu luomualan eri toimijoita. Luomun kehittämisessä eri tieteenalojen osaamista yhdistävä monitieteinen ja tieteidenvälinen tutkimus on keskeistä. Luomututkimus myös tukee koko maataloustuotannon siirtymää kohti kestävämpiä ja vastuullisempia tuotantomenetelmiä. Tulevaisuuden ruoantuotanto edellyttää systeemistä ajattelua ja ekologisia innovaatioita, jotka perustuvat vahvaan osaamiseen.
Verkostomainen living lab -toiminta on mainittu katsauksessa uutena avauksena luomun paikallisiin olosuhteisiin räätälöidyssä tietopohjaisessa kehittämisessä. Perinteisen luomukasvi- ja luomukotieläintuotannon rinnalla tutkimustarpeissa on nostettu mm. luomukalankasvatuksen kehittäminen, luomuhyönteistuotanto, metsien luomukeruun merkitys ja luomuruoan terveysvaikutukset.
Oma biotekniikan tutkijataustani on aktivoinut pohtimaan tulevaisuuden solumaatalouden suhdetta luomuun. Voiko bioreaktorissa bakteereilla, hiivoilla tai homeilla tuotettu mikrobiproteiini tai vesiviljelty levä olla luomua? Perinteistä elintarvikkeiden prosessointitapaa fermentointia voisi myös hyödyntää etenkin tulevaisuuden uusien kasvipohjaisten luomutuotteiden kehityksessä mm. tuomaan rakennetta ja makua ilman lisäaineita tai jopa tuottamaan B12-vitamiinia.
Suomi on metsien maa ja olen myös miettinyt, voisiko metsistä saatavilla uusilla puupohjaisilla kosmetiikassa ja elintarvikkeissa hyödynnettävillä ainesosilla olla luomusertifioinnin kautta lisäarvoa ja markkinoita? Entäpä puun selluloosasta valmistetut luomuvaatteet? Olisiko tulevaisuuden suomalainen luomu vahvemmin muutakin kuin vain elintarvikkeita?
Aikamme isot haasteet ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen haastavat meitä muuttamaan toimintatapojamme. Luomutuotanto vastaa monin tavoin tarvittavaan muutokseen, joten voisiko perinteisten luomutukien rinnalle tulevaisuudessa nousta luontoa säilyttävän toiminnan taloudellinen arvottaminen lisäämään luomun kannattavuutta ja kiinnostavuutta?
Mennyt nelivuotiskausi luomuinstituutin ohjausryhmässä ja siitä viimeinen vuosi ohjausryhmän puheenjohtajana oli kiinnostavaa. Opin paljon uutta luomusta ja katselenkin kaupan luomutuotteita nyt aktiivisemmin, enkä vain kuluttajan silmälasien läpi.
Maija Tenkanen
Biotuotannon kemian professori
Helsingin yliopisto